Hohhoijaa, kun jokin uusi sarja alkaa ja sen kuvaus on mieleeni, katselen ensimmäisen jakson ja ihastun sarjaan. Jonkin ajan kuluttua saattaa kuitenkin käydä ilmiö, joka nyt valitettavasti on osunut D.Gray-Manin kohdalle, eli animesta tulee yksinkertaisesti pakkopullaa. Toinen toistaan yhdentekevämpi jakso seuraa toistaan, mutta seuraamista ei voi lopettaa, sillä entäs jos juuri tässä jaksossa tapahtuu jotain mullistavaa.

DGM:n 51. ei tätä kaavaa valitettavasti riko, joten alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan kun n. 20 jakson aikana kaikenlainen varsinainen juonen eteneminen tai hahmojen kehittyminen on pysähtynyt kuin seinään. Tässä episodissa jo kenties vihjaillaan muutoksesta parempaan suuntaan, mutta aika näyttää. Mahdollista tietysti on, että viime jaksot ovat olleet vain surullisia fillereitä, jotka useimmiten pilaavat automaattisesti huippusarjankin. (kts. Naruto, Bleach) Joka tapauksessa, alan hieman jo kypsymään jatkuvaan hidasteluun. Viime aikoina olenkin DGM:stä seurannut jakson sieltä, toisen täältä, mutta tästä huolimatta en mistään ole jäänyt paitsi, ainakaan mistään mikä voisi olla edes etäisesti viihdyttävää.

Arvostan kaikessa "viihteessä" kuten peleissä, animessa, tv-sarjoissa, niin länsi- kuin itämaisissa ennen kaikkea juonta, juonenkuljetusta ja henkilöhahmoja. Tästä syystä useimmiten tylsistyn kaikkiin jenkkisarjoihin, jotka esittävät jaksonsa episodiluontoisesti, eli jokainen jakso on kuin oma tarinansa eikä sarjaan jää samalla tavalla koukkuun kuin useimpiin anime-sarjoihin, joissa yhdessä jaksossa on vain murto-osa suurta tarinaa, joka herättää uteliaisuuden katsoa myös seuraava palanen tarinasta. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin, jolloin tarina polkee paikallaan. (kts. DBZ)

Sivuraiteelle eksymisen jälkeen on aika palata asiaan. Pitkästä aikaa esiteltiin pari ehkä jopa sarjan jatkon kannalta oleellista henkilähahmoa, joista heistäkin vain yksi vaikutti edes etäisesti kiinnostavalta, ja pelkäänkin, että he ovat vain täytehahmoja tässä ikuisessa oravanpyörässä, joka DGM on. Okei, pitkä matka jotakin etsien on jo nähty One Piecessä, ja vieläpä toimivana ja n. sata kertaa paremmin toteutettuna. Tämäkin jakso voidaan jakaa tyypilliseen DGM-tapaan: ammutaan muutama akuma, lauotaan pari muka-hauskaa vitsiä, väliin angstataan ja lopuksi lähdetään seuraavaan mestaan ja previewissä hehkutetaan "mutta ensi kerralla". Tekisi mieli tutkia sarjaa mangana ja eteneekö juoni yhtä madellen myös paperimuodossa. Pikaisen googlauksen avulla sain selville sitäkin tuotettaneen jo 131 chapterin verran.

Jatkan tästä eteenpäin samanlaista satunnaista pullanpaistoa, ja ilmoittelen jos jotain ihanan ihmeellistä sattuu, joskin epäilen. Muuta sanottavaa ei ole, sen verran mitäänsanomaton on koko sarja (ja samaa tasoa ovat vitsitkin kuin omani)

D.Gray-Man Anime Databasessa: Täällä