Kaikki, jotka omistavat mp3-soittimen varmasti joskus vaihtavat soittimesta erilaisissa tilanteissa juuri siihen tilanteeseen sopivan kappaleen. Tai jos eivät kaikki, niin ainakin minä. Mikäs sen mageempaa, kuin niinkin jännittävässä tilanteessa kuin bussista astuessa päässä soi Hans Zimmerin Crimson Tide tai vastaava. Leffojen soundtrackmusa onkin erittäin hyvä vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Tunne on todella absurdi kun maitoa ostaessa päässä soi musiikki mallia Mission Impossible. Usein myös jonkin hyvän biisin sattuessa kohdalle, kuvittelen kuinka itse voisin esiintyä sen kappaleen musiikkivideossa ja joskus jopa harkinnut omatekoisen videon kuvaamista, mutta se on jäänyt haaveilun asteelle, videokameran kyllä omistan, ja editointisoftat, että siltä kannalta mitään estettä ei olisi. Olisi todella komean, tai vähintäänkin tragikoomisen näköistä katsella itseään ja tuttujaan jonkin sankarihevibiisin videolla. Täten haastankin tuttuni/kaverini, joiden tiedän kyttäävän blogiani, lähtemään mukaan tähän vähintäänkin kunnianhimoisimpaan projektiini yet. Olen varma että he ovat yhtä innostuneita kuin minä näkemään itsensä ja minut Klaus Badeltin He's a Pirate biisin uusitulla videolla. Että hyvää vuoden loppua, aill bi bak.
keskiviikko, 26. joulukuu 2007
Musiikkivideo
sunnuntai, 16. joulukuu 2007
Metropolis
Sattuneesta syystä päädyin
kävelylle Tampereen keskustaan puoli seitsemältä aamulla. Tyrmistykseni
oli suuri, sillä luulin muuttaneeni suurkaupunkiin, mutta
lukuunottamatta kolmea koiranulkoiluttajaa sekä muutamaa yövuorosta
palaajaa keskusta oli aivan kuollut! Jopa kaikki pikaruokalat olivat
kiinni. Taisinkin pelästyttää ne muutamat kuljeksijat puhumalla
itsekseni kävellessäni pitkin katuja, sillä hiirenhiljaisessa
kaupungissa ääneni nyt vähintään kuului tien toiselle puolelle. Mutta
tosiaan odotin edes jonkilaista vilskettä *köh* sunnuntaina klo
0630. Aloin mielessäni vertaamaan olosuhteita toiseen tuntemaani
kaupunkiin, Hämeenlinnaan, ja totesin että kai sillä on jotain
merkitystä, että Hämeenlinnan keskustassa vallitsee samanlainen
ilmapiiri yleensä jo 1800 perjantai-iltana.
Your's sincerely, Lunic
Your's sincerely, Lunic
sunnuntai, 11. marraskuu 2007
Näinpäin
Nojoo, tarkoitushan oli, että tästä blogista tulisi oikeasti johonkin aihepiiriin perustuva, mutta koska ylitsepääsemätön laiskuuteni estää minua kirjoittamasta n. 20 hullunhauskaa ja veikeää papatusta viikossa pelkästään animesta tai ylipäätään kirjoittamaan, niin lupaan täst'lähin tämän blogin tulevan olemaan täynnä satunnaista henkilökohtaista avautumista, ylistystä ja muuta sen sellaista.
Että täältä tähän.
keskiviikko, 17. lokakuu 2007
D.Gray-Man - Jakso 51
Hohhoijaa, kun jokin uusi sarja alkaa ja sen kuvaus on mieleeni, katselen ensimmäisen jakson ja ihastun sarjaan. Jonkin ajan kuluttua saattaa kuitenkin käydä ilmiö, joka nyt valitettavasti on osunut D.Gray-Manin kohdalle, eli animesta tulee yksinkertaisesti pakkopullaa. Toinen toistaan yhdentekevämpi jakso seuraa toistaan, mutta seuraamista ei voi lopettaa, sillä entäs jos juuri tässä jaksossa tapahtuu jotain mullistavaa.
DGM:n 51. ei tätä kaavaa valitettavasti riko, joten alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan kun n. 20 jakson aikana kaikenlainen varsinainen juonen eteneminen tai hahmojen kehittyminen on pysähtynyt kuin seinään. Tässä episodissa jo kenties vihjaillaan muutoksesta parempaan suuntaan, mutta aika näyttää. Mahdollista tietysti on, että viime jaksot ovat olleet vain surullisia fillereitä, jotka useimmiten pilaavat automaattisesti huippusarjankin. (kts. Naruto, Bleach) Joka tapauksessa, alan hieman jo kypsymään jatkuvaan hidasteluun. Viime aikoina olenkin DGM:stä seurannut jakson sieltä, toisen täältä, mutta tästä huolimatta en mistään ole jäänyt paitsi, ainakaan mistään mikä voisi olla edes etäisesti viihdyttävää.
Arvostan kaikessa "viihteessä" kuten peleissä, animessa, tv-sarjoissa, niin länsi- kuin itämaisissa ennen kaikkea juonta, juonenkuljetusta ja henkilöhahmoja. Tästä syystä useimmiten tylsistyn kaikkiin jenkkisarjoihin, jotka esittävät jaksonsa episodiluontoisesti, eli jokainen jakso on kuin oma tarinansa eikä sarjaan jää samalla tavalla koukkuun kuin useimpiin anime-sarjoihin, joissa yhdessä jaksossa on vain murto-osa suurta tarinaa, joka herättää uteliaisuuden katsoa myös seuraava palanen tarinasta. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin, jolloin tarina polkee paikallaan. (kts. DBZ)
Sivuraiteelle eksymisen jälkeen on aika palata asiaan. Pitkästä aikaa esiteltiin pari ehkä jopa sarjan jatkon kannalta oleellista henkilähahmoa, joista heistäkin vain yksi vaikutti edes etäisesti kiinnostavalta, ja pelkäänkin, että he ovat vain täytehahmoja tässä ikuisessa oravanpyörässä, joka DGM on. Okei, pitkä matka jotakin etsien on jo nähty One Piecessä, ja vieläpä toimivana ja n. sata kertaa paremmin toteutettuna. Tämäkin jakso voidaan jakaa tyypilliseen DGM-tapaan: ammutaan muutama akuma, lauotaan pari muka-hauskaa vitsiä, väliin angstataan ja lopuksi lähdetään seuraavaan mestaan ja previewissä hehkutetaan "mutta ensi kerralla". Tekisi mieli tutkia sarjaa mangana ja eteneekö juoni yhtä madellen myös paperimuodossa. Pikaisen googlauksen avulla sain selville sitäkin tuotettaneen jo 131 chapterin verran.
Jatkan tästä eteenpäin samanlaista satunnaista pullanpaistoa, ja ilmoittelen jos jotain ihanan ihmeellistä sattuu, joskin epäilen. Muuta sanottavaa ei ole, sen verran mitäänsanomaton on koko sarja (ja samaa tasoa ovat vitsitkin kuin omani)
D.Gray-Man Anime Databasessa: Täällä
DGM:n 51. ei tätä kaavaa valitettavasti riko, joten alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan kun n. 20 jakson aikana kaikenlainen varsinainen juonen eteneminen tai hahmojen kehittyminen on pysähtynyt kuin seinään. Tässä episodissa jo kenties vihjaillaan muutoksesta parempaan suuntaan, mutta aika näyttää. Mahdollista tietysti on, että viime jaksot ovat olleet vain surullisia fillereitä, jotka useimmiten pilaavat automaattisesti huippusarjankin. (kts. Naruto, Bleach) Joka tapauksessa, alan hieman jo kypsymään jatkuvaan hidasteluun. Viime aikoina olenkin DGM:stä seurannut jakson sieltä, toisen täältä, mutta tästä huolimatta en mistään ole jäänyt paitsi, ainakaan mistään mikä voisi olla edes etäisesti viihdyttävää.
Arvostan kaikessa "viihteessä" kuten peleissä, animessa, tv-sarjoissa, niin länsi- kuin itämaisissa ennen kaikkea juonta, juonenkuljetusta ja henkilöhahmoja. Tästä syystä useimmiten tylsistyn kaikkiin jenkkisarjoihin, jotka esittävät jaksonsa episodiluontoisesti, eli jokainen jakso on kuin oma tarinansa eikä sarjaan jää samalla tavalla koukkuun kuin useimpiin anime-sarjoihin, joissa yhdessä jaksossa on vain murto-osa suurta tarinaa, joka herättää uteliaisuuden katsoa myös seuraava palanen tarinasta. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin, jolloin tarina polkee paikallaan. (kts. DBZ)
Sivuraiteelle eksymisen jälkeen on aika palata asiaan. Pitkästä aikaa esiteltiin pari ehkä jopa sarjan jatkon kannalta oleellista henkilähahmoa, joista heistäkin vain yksi vaikutti edes etäisesti kiinnostavalta, ja pelkäänkin, että he ovat vain täytehahmoja tässä ikuisessa oravanpyörässä, joka DGM on. Okei, pitkä matka jotakin etsien on jo nähty One Piecessä, ja vieläpä toimivana ja n. sata kertaa paremmin toteutettuna. Tämäkin jakso voidaan jakaa tyypilliseen DGM-tapaan: ammutaan muutama akuma, lauotaan pari muka-hauskaa vitsiä, väliin angstataan ja lopuksi lähdetään seuraavaan mestaan ja previewissä hehkutetaan "mutta ensi kerralla". Tekisi mieli tutkia sarjaa mangana ja eteneekö juoni yhtä madellen myös paperimuodossa. Pikaisen googlauksen avulla sain selville sitäkin tuotettaneen jo 131 chapterin verran.
Jatkan tästä eteenpäin samanlaista satunnaista pullanpaistoa, ja ilmoittelen jos jotain ihanan ihmeellistä sattuu, joskin epäilen. Muuta sanottavaa ei ole, sen verran mitäänsanomaton on koko sarja (ja samaa tasoa ovat vitsitkin kuin omani)
D.Gray-Man Anime Databasessa: Täällä
maanantai, 15. lokakuu 2007
Gundam 00 - jaksot 1 & 2
Avajaisten jälkeinen krapula alkaa pikkuhiljaa hellittää, (eipä se kauaa kestänyt) joten on aika ryhtyä tositoimiin.
Gundamin lukuiset inkarnaatiot ovat ennestään minulle tuntemattomia muilta osin paitsi, että niiden pääosassa ovat oudonnäköiset miehet naisten kampauksissa ja leluja muistuttavat taistelumechat kirkkaissa väreissä (Punainen ja keltainen, ehdottomat värit urbaanissa ympäristössä tapahtuvassa kaupunkitaistelussa).
Seuraava saattaa hyvinkin sisältää spolereita, joten jos autostasi sellainen puuttuu, niin lue ihmeessä eteenpäin. Irtisanoudun kuitenkin kaikesta aiheuttamastani mielipahasta, jos luet silti eteenpäin.
Sarjan alkuasetelma on jotakuinkin se, että elämme suht kaukaista lähitulevaisuutta vuonna 2307. Maailma on jakautunut osiin: Eurooppalaiseen liittovaltioon AEU:hun, The Unioniin, eli käytännössä Yhdysvaltoihin sekä People's Reform League nimiseen liittoumaan, johon kuuluvat Kiina, Venäjä ja Intia. Fossiiliset polttoaineet ovat loppu ja ihmiset tukeutuvat aurinkoenergiaan. Jokaisella suurvallalla on käytössään massiiviset kiertoratahissit, joiden päässä vähintään yhtä massiiviset aurinkopaneelit. On meneillään jonkinmoinen kylmän sodan toisinto, eli varsinaista sotatilaa ei ole, mutta lukuisia pieniä kärhämiä ympäri maailmaa on meneillään, mutta suurvallat tyytyvät suurimmaksi osin vain kyräilemään ja kyttäämään toisiaan ja siinä sivussa kiihdyttämään asevarusteluaan.
Kaikki ehtivätkin jo elelemään aivan mallikkaasti kunnes yksityinen sotilasorganisaatio Celestial Being (ainakin mahtipontinen nimi), puuttuu asiaan lyömällä nyrkin pöytään ja ilmoittamalla olemassaolostaan ja suuresta tehtävästään saattaa rauha maailmaan. Eli käytännössä pysäyttämällä olemassaolevat konfliktit yksinkertaisesti tuhoamalla yhteenoton kaikki osapuolet, toimivaa eikö totta. Tässä apuna toimivat Mobile Suit Gundamit, mistä aikaisemmin jo mainittiin. Toki suurvalloillakin on vastaavia, mutta Gundamit ovat heillekin jotain uutta ja ihmeellistä, ja ne ovatkin täysin ylivoimaisia armeijoiden vastaavia vastaan käyttäen voimanlähteenään jotain mystisiä hiukkasia, joita ei tässä vaiheessa vielä paljasteta. Jotain piilomerkitystä taitaa olla myös ensimmäisen jakson alun takaumalla, jossa pieni lapsisotilas pakoilee sotakoneita.
Muuta mullistavaa ei kahden ensimmäisen jakson aikana ehdi tapahtua, joten pureudutaan vaihteeksi omaan näkemykseeni.
Sarjan henkilöhahmojen nimien keksijällä on tainnut olla suht paha happotrippi suunnittelupalaverissa, vai miltä kuulostavat nimet Allelujah Haptism tai Lockon Stratos? Jos unohdetaan oudot nimet, niin ihmettelen kyllä miksen Gundam-jatkumoon ole tutustunut ennen tätä. Pari ensimmäistä jaksoa vaikuttivat varsin viihdyttäviltä ja jotenkin minua aina kiehtoo nämä suht todenmukaiset tulevaisuuskuvat mitä nähtiin mm. Code Geassissa. Gundamitkaan eivät nyt aivan niin karkinvärisiä ole kuin pelkäsin, vaan mukaan on tullut mukavasti tummanvihreää/ruskeaa. Celestial Beingin jäsenet vaikuttivat kaikki kovin kylmiltä, eli mitään mahtavaa hahmonkehitystä ei nähdä - vielä. Jotenkin tuntuu, että yhtäkkiä tyypit löytävätkin itsestään inhimillisiä piirteitä ja alkavat pohtia koko homman järkevyyttä, mutta vielä tässä vaiheessa toimintatavat kulkevat seuraavaa rataa: Entisen Sri Lankan seuduilla olevaan konfliktiin he puuttuvat tylysti, eli pommittavat ja räjäyttävät, tappaen molemmat osapuolet kuoliaaksi. Totta tietysti, että siinä vaiheessa kun olet jonkun ärsyttävän jätkän kanssa aloittamassa nyrkkitappelua ja joku tulee ja ampuu teitä molempia haulikolla joka kerta kun yritätte lyödä toisianne, niin johan tappeluhalut pienenee. Mutta mikään ei yhdistä niin kuin yhteinen vihollinen... ja tämän tuntuu Celestial Being tajunneenkin.
Hahmonkehitystä ja suurvaltojen liittoutumista odotellessa.
Sarjan info AniDB:ssä: Täällä
Huom. Näin pitkät kirjoitukset kirjoitutan, siis kirjoitan, tulevaisuudessa ainoastaan uusista alkavista sarjoista. Jo meneillään olevista keskityn vain siihen kyseiseen jaksoon ja annan linkin Anime Databaseen.
Gundamin lukuiset inkarnaatiot ovat ennestään minulle tuntemattomia muilta osin paitsi, että niiden pääosassa ovat oudonnäköiset miehet naisten kampauksissa ja leluja muistuttavat taistelumechat kirkkaissa väreissä (Punainen ja keltainen, ehdottomat värit urbaanissa ympäristössä tapahtuvassa kaupunkitaistelussa).
Seuraava saattaa hyvinkin sisältää spolereita, joten jos autostasi sellainen puuttuu, niin lue ihmeessä eteenpäin. Irtisanoudun kuitenkin kaikesta aiheuttamastani mielipahasta, jos luet silti eteenpäin.
Sarjan alkuasetelma on jotakuinkin se, että elämme suht kaukaista lähitulevaisuutta vuonna 2307. Maailma on jakautunut osiin: Eurooppalaiseen liittovaltioon AEU:hun, The Unioniin, eli käytännössä Yhdysvaltoihin sekä People's Reform League nimiseen liittoumaan, johon kuuluvat Kiina, Venäjä ja Intia. Fossiiliset polttoaineet ovat loppu ja ihmiset tukeutuvat aurinkoenergiaan. Jokaisella suurvallalla on käytössään massiiviset kiertoratahissit, joiden päässä vähintään yhtä massiiviset aurinkopaneelit. On meneillään jonkinmoinen kylmän sodan toisinto, eli varsinaista sotatilaa ei ole, mutta lukuisia pieniä kärhämiä ympäri maailmaa on meneillään, mutta suurvallat tyytyvät suurimmaksi osin vain kyräilemään ja kyttäämään toisiaan ja siinä sivussa kiihdyttämään asevarusteluaan.
Kaikki ehtivätkin jo elelemään aivan mallikkaasti kunnes yksityinen sotilasorganisaatio Celestial Being (ainakin mahtipontinen nimi), puuttuu asiaan lyömällä nyrkin pöytään ja ilmoittamalla olemassaolostaan ja suuresta tehtävästään saattaa rauha maailmaan. Eli käytännössä pysäyttämällä olemassaolevat konfliktit yksinkertaisesti tuhoamalla yhteenoton kaikki osapuolet, toimivaa eikö totta. Tässä apuna toimivat Mobile Suit Gundamit, mistä aikaisemmin jo mainittiin. Toki suurvalloillakin on vastaavia, mutta Gundamit ovat heillekin jotain uutta ja ihmeellistä, ja ne ovatkin täysin ylivoimaisia armeijoiden vastaavia vastaan käyttäen voimanlähteenään jotain mystisiä hiukkasia, joita ei tässä vaiheessa vielä paljasteta. Jotain piilomerkitystä taitaa olla myös ensimmäisen jakson alun takaumalla, jossa pieni lapsisotilas pakoilee sotakoneita.
Muuta mullistavaa ei kahden ensimmäisen jakson aikana ehdi tapahtua, joten pureudutaan vaihteeksi omaan näkemykseeni.
Sarjan henkilöhahmojen nimien keksijällä on tainnut olla suht paha happotrippi suunnittelupalaverissa, vai miltä kuulostavat nimet Allelujah Haptism tai Lockon Stratos? Jos unohdetaan oudot nimet, niin ihmettelen kyllä miksen Gundam-jatkumoon ole tutustunut ennen tätä. Pari ensimmäistä jaksoa vaikuttivat varsin viihdyttäviltä ja jotenkin minua aina kiehtoo nämä suht todenmukaiset tulevaisuuskuvat mitä nähtiin mm. Code Geassissa. Gundamitkaan eivät nyt aivan niin karkinvärisiä ole kuin pelkäsin, vaan mukaan on tullut mukavasti tummanvihreää/ruskeaa. Celestial Beingin jäsenet vaikuttivat kaikki kovin kylmiltä, eli mitään mahtavaa hahmonkehitystä ei nähdä - vielä. Jotenkin tuntuu, että yhtäkkiä tyypit löytävätkin itsestään inhimillisiä piirteitä ja alkavat pohtia koko homman järkevyyttä, mutta vielä tässä vaiheessa toimintatavat kulkevat seuraavaa rataa: Entisen Sri Lankan seuduilla olevaan konfliktiin he puuttuvat tylysti, eli pommittavat ja räjäyttävät, tappaen molemmat osapuolet kuoliaaksi. Totta tietysti, että siinä vaiheessa kun olet jonkun ärsyttävän jätkän kanssa aloittamassa nyrkkitappelua ja joku tulee ja ampuu teitä molempia haulikolla joka kerta kun yritätte lyödä toisianne, niin johan tappeluhalut pienenee. Mutta mikään ei yhdistä niin kuin yhteinen vihollinen... ja tämän tuntuu Celestial Being tajunneenkin.
Hahmonkehitystä ja suurvaltojen liittoutumista odotellessa.
Sarjan info AniDB:ssä: Täällä
Huom. Näin pitkät kirjoitukset kirjoitutan, siis kirjoitan, tulevaisuudessa ainoastaan uusista alkavista sarjoista. Jo meneillään olevista keskityn vain siihen kyseiseen jaksoon ja annan linkin Anime Databaseen.
